Taksitar

Näin viisi vuotisen uran kunniaksi ajattelin aloittaa oman blogin. Juttuja olisi jo nyt vaikka kirjaksi saakka hyviä ja huonoja, legendaarisia ja vähemmän legendaarisia. Taksitar nimi on asiakkaan antama jokunen vuosi sitten ja se on oma versionsa "akka ratissa" sanonnasta, vaan antaapa olla ;) Avasin sähköpostiosoitteen ihan blogin lukijoita varten saa kirjoittaa jos haluaa, minä vastaan kun kerkiän, jos haluan ;) taksitar@gmail.com

Nimi: Taksitar
Sijainti: Tampereen seutu, Finland

perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Lompakko

Auton puhelin soi ja tunnistan keskuksen numeron, mitäköhän olen nyt tehnyt? "Keskuksesta minä moi. Etkös sä vienyt äsken porukkaa Henkkaan?" "Kyllä mä vein, kuin?" "Viitsisitkö katsoa jäikö sinne autoon lompakko?" Käännyn ympäri ja siellähän se kadonnut lompakko on piilossa jakkaran jalan takana. Kun asiakkaat lähtevät autosta teen vilkaisun taakse, mutta tämä lompakko oli niin piilossa ettei sitä vilkaisulla nähnyt. "Täällä on, onko ne ihmiset vielä Henkassa" "Siellä ne sanoivat olevansa, odota lähetän sulle puhelinnumeron niin saatte sopia" Onneksi olin käynyt kahvilla heti tuon kyydin jälkeen, muuten lompakko olisi voinut kadota seuraavalle kyydille, yleensä asiakkaat ovat kyllä rehellisiä ja antavat löytötavarat kuskille mutta kaikkea ei aina löydy. Soitin hätääntyneelle likkalapselle ja lupasin viedä lompakon ravintolan eteen. Siellä silminnähden helpottunut tyttö tulikin lompakon hakemaan. "Mitä olen velkaa?" "Anna jotain, en viitsinyt mittaria laittaa päälle." 20 seteli annetaan käteeni. "Kai tämä riittää, täällä oli kaikki vuokrarahatkin..." Eiköhän 20 riitä hyvinkin enhän onneksi kerennyt vielä kauas.

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Faneilua

Pleijareiden ja muutenkin kiekkopelien jälkeen taitaa olla yleisin kysymys Tappara vai Ilves ja yleensä meluavan porukan saa hetkeksi sillä hiljaiseksi kun vastaa HIFK :) Minä en ole syntyisin Tampereelta ja 4-vuotiaana sain HIFK:n pipon ja sen jälkeen en ole takkiani kääntänyt, tai pipoani. Fanaattinen fani en ole, en edes välttämättä tiedä miten illan pelit on päättynyt tai ketä vastaan ne olivat ja sarjataulukosta tiedän suunnilleen paikat.

Otin Rautatieaseman tolpalta nuoren miehen joka halusi Lempäälään päin. Aika alkumatkasta mies kysyi perinteisen kysymyksen Tappara vai Ilves ja kun vastasin IFK. Mies katsoi minua ja kysyi "mitäs hittoa sä Tampereella sitten taksia ajat?" Kerroin tulleeni tänne alkujaan opiskelemaan ja sitten vain jäin. Mies halusi näyttää minulle jotain takin alta, arvasin ettei kyseessä tuolla ylpeydellä voi näyttää ainakaan Ilveksen tunnuksia, sillä Ilves lähti kesälomalle. Ja Tapparan paitahan siellä takin alla oli. Mies oli tullut Oulusta pelistä ja nyt oli kotimatkalla. Keskustelimme koko matkan faniudesta ja kerroin miten minua oli kohdeltu Hakametsässä kun olin Tappara-HIFK pelejä ollut seuraamassa HIFK pelipaita päällä. Yhdellä kaudella kävin katsomassa melkein kaikki Tapparan kotipelit (Tappara on minulle toiseksi paras joukkue jo kotirauhan säilymisen kannalta ;) Ja sitten laitoin pelipaidan päälleni yhteen peliin. Järjestysmies oli aika hyökkäävä minua kohtaan! Aina kun tuli jäähy tai kaukalossa tapahtui jotain järkkäri tuli kohti ja kommentoi tiukasti. Ja minä kun olin aina luullut että järkkärit ovat paikalla pitämässä kuria ja järjestystä ja että heihin voisi luottaa mikäli joku käyttäytyy juuri tuolla tavalla! Toisen kerran meinasin saada kuonooni joltakin Tappara-fanilta kun olin ystäväni kanssa seisomapaikalla ja huusimme kirjaimellisesti toisillemme päin naamaa, eroa nenien välissä oli ehkä 2 cm ja meillä oli hauskaa. Tilanne loppui siihen kun joku ihan ulkopuolinen maistissa oleva Tapparan fani tuli kysymään tarvitsenko turpiini... Samalla reissulla en meinannut päästä bussiin joka lähti hallilta Hervantaan. Bussikuski oli aivan varma että olin väärässä bussissa ja kertoi neljä kertaa että kyseinen bussi ei mene Keskustorille, vaan Hervantaan joka ei kuulemma ole todellakaan lähellä keskustaa... Bussin perässä semmoiset 11-12 vuotiaat pojat kommentoivat "Mää luulin että tää on Tampereen bussi".
Mies oli aivan kauhuissaan ja hyvin pahoillaan kokemastani kohtelusta. Hän oli kyllä saanut kokea saman kaltaisia tilanteita muualla Suomessa, mutta ei olisi millään uskonut että semmoista tapahtuu Hakametsässäkin.
Mies kuitenkin kertoi arvostavan minua juuri sen vuoksi etten ollut takkiani kääntänyt, vaikka olin Tampereelle muuttanut. Lapset lupasin kuitenkin kasvattaa "kahden joukkueen kansalaisiksi" Kun matka loppui mies kiitti mukavasta kyydistä ja tippasikin hieman ja toivoi että sattuisin toisenkin kerran kuskiksi :) Tappara ja HIFK sopivat samaan autoon :)

julkimokyytiä

Meneeköhän suomalaisella musiikkibisneksellä huonosti vai minkä ihmeen takia tarvitsee kovaan ääneen oikein mainostaa ketä kyydissä matkustaa? Tosin ehkä alkoholillakin oli osuutta asiaan... Bändi oli kuitenkin mielestäni ihan kova tekijä Suomessa, ulkomaita ei taida olla valloittanut kuitenkaan, mutta kommentit "Hei kuski, nyt voit kirjoittaa seiskaan ja kertoa että me siitä ja siitä bändistä oltiin sun kyydissä ja oltiin to-del-la humalassa!" No onhan minulla puhelimessa kamera vaan enpä ole sitä vielä asiakkaisiin kohdistanut, enkä taida kohdistaa jatkossakaan... Meno oli muutenkin hieman villimmän puoleista joku taisi lipaista toisen privaattialuettakin... "Kuski, sä varmaan ymmärrät miksi me halutaan just siihen baariin" "Nii-i ja te varmaan ymmärrätte minkä vuoksi mä ajan näin lujaa tässä Hämeenkadulla..." "Mitä onko meillä naiskuski?" Siinä vaiheessa meno takana hieman rauhoittui ja kaksi päätä tuli selkänojan päälle tuijottamaan. Taisi olla vaan pojilla teosto tai gramex maksut tulleet tilille...

Julkkikset kyydissä ovat yleensä hauskoja, useimmat eivät tiedä minun tunnistaneen heitä, sillä mielestäni heilläkin on oikeus matkustaa yksityishenkilöinä. Useimmat juttelevat ihan mukavia ja kerran pidemmän aikaa yhden kanssa juteltuamme oli minun aivan pakko tarkistaa oliko hän kiekkolegenda vai ei, julkisuuskuva tästä miehestä on aivan erilainen. Tämän kiekkolegendan julkisuuskuva on töykeä jopa hieman inhottava, mutta todellisuudessa mies oli oikein mukava ja miellyttävä keskustelukumppani ja sen lisäksi luulin hänen asuvan pääkaupunkiseudulla. Kerroin haluavani kysyä yhden kysymyksen mutta siihen ei ole pakko vastata "Oletko sinä keneltä sinä näytät vai näytätkö sinä vaan?"-kysymys sai aikaan naurahduksen ja kyllähän hän oli, olisihan pankkikorttikin asian lopulta paljastanut.
On sitten vastakohtiakin, ihmiset joiden julkisuuskuva on muokattu mukavaksi ja leppoisaksi saattaa todellisuudessa olla todella inhottava ja ilkeä.
Ja onhan sekin aika vaikuttavaa kun teinivuosien idoli tulee tolpalla vastaan kolleegana!

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Onko kymppi hyvä? Ja meidän palkasta...

Mistäköhän johtuu että kymppi on useimpien mielestä mielestä hyvä tasaraha? Joskus kun päivätaksalla kuljetat asiakasta vajaan kilometrin matkan nbaarista a baariin b niin silloin se kysymys melkein hämmentää, mutta silloin se kymppi ON hyvä raha, minäkin pääsen vielä kahville ja voinpa ehkä ottaa pullankin mukaan ;) Mutta sitten on näitä joiden mielestä kympillä pitäisi päästä vaikka ja minne. Minulle kävi kuten maanmatoselle kun porukka joka oli menossa Ylöjärvelle keskustasta ehdotti että eikös kymppi piisaa, vedin tien sivuun kun mittari pyörähti kymppiin ja sanoin että kyllä se piisaa tähän asti, jostain syystä rahaa alkoi löytymään kuitenkin taskuista ;)
Ei kuulkaa ihmiset hyvät se ei ole ihan sama mihinkä hintaan teitä kyyditetään. Meillä (ainakaan useimmilla) ei ole mitään kiinteätä pohjapalkaa, eli se kun pyydät viemään pilkka hintaan perille söisi meidän tilipussia. Me saamme jokaisesta ajetusta kyydistä tietyt prosentit ja siitä sitten pois tellit ja verot ja muut vähennykset. Keskimäärin voisi sanoa että n. 30 prosenttia mittarissa näkyvästä summasta tulee kuljettajalle. Kun yössä kuitenkin suurimman ajan on vapaana tolpalla tai matkalla niin ei tässä kyllä rikastumaan pääse. Ja sen vuoksi se tippi tuntuu välillä hyvälle lisälle. No eikös sitten voisi ajaa poimeästi? No ei. Kaikki ajetut kilometrit näkyvät koneella ja kyllä sitä hieman voidaan ihmetellä jos tyhjiä kilometrejä on hyvinkin paljon, tai no eihän sitä asiakkaalta tulla jälkeen päin kyselemään, mutta kuskilta kyllä. Vielä pitkä aika sen pimeän kyydin jälkeen.

Kaikki maksaa!

Nuori pariskunta kömpi autoon keskustasta ja pienen keskustelun jälkeen otettiin länsipuolella oleva osoite päätepisteeksi. Jonkin matkaa ajettuamme alkoi takana tuttavallinen töniminen, joka sitten paisui siihen että siellä kähistiin jo riidan poikasta. Mies halusi vielä tupakkaa ja pyysi että ajetaan Pizpalan kautta. Tosin Sami oli aiemmin ulalla ilmoittanut että kyseinen paikka on kiinni (muistaako kukaan että Pizpala olisi ikinä ollut kiinni????) joten kerroin että ei sinne kannata mennä kun ovat laittaneet ovet yöksi lukkoon. Eihän asiakas sitä voinut millään uskoa ja lupasinkin ajaa sen kautta jos niin vaaditaan, mutta kiinni se on. Myös Vaakon nakissa oli säppi ovessa, niinpä minun käskettiin ajaa vain annettuun osoitteeseen. Nokian motarillta Tesomalle noustessa mies keksi että koetetaan vielä Teivon lihaa ja ei muuta kuin köröttelemään takaisin päin, eri reittiä tosin. Nyt takana jo painittiin ja ajattelin että mikäli nyrkki nousee kerrankin se on siinä, minä en pidempään asiaa katsele. Miehen mentyä ostoksille kysyin naiselta onko kaikki ok ja vastaus tuli aivan kirkkaasti "on, miten niin?" No mikäs siinä sitten. Pääteosoitteessa sanoin summan joka oli hieman reilu 25 euroa. Mies sanoi maksavansa kyydistä puolet ja loppu jää minulle, sillä olin minäkin tämän taksin kyydissä ja kaikkien pitää maksaa kyytinsä! Jostain syystä en suostunut kyseiseen matematiikkaan ja ilmoitin haluavani koko summan matkustajilta, jolloin mies kysyi "Meinaatko sä haastaa riitaa meidän kanssa, sä jäät kyllä toiseksi." Ovi pysyi silti kiinni. Pyysin jo lähistöllä olevaa autoakin ajelemaan meitä kohti, kun pienen keskustelun jälkeen löytyi kuitenkin pankkikortti jonka luottopuolella kyyti sitten maksettiin. Jos asiakas olisi saanut oven auki olisikohan tullut juoksu?

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Tappelu takana

Auton kännykkä soi ja siellä tuttu ihminen kysyi, voisinko hakea heidät kun heitä olisi hieman isompi porukka, tottakai voin ja olin paikalla parin kymmenen minuutin päästä.
Osoitteesta keskusteltiin, mutta sain kuitenkin selvästi osoitteen. Heti kyytiin noustuaan yksi alkoi haastamaan riitaa muun porukan kanssa ja kun katsoin n.puolen kilometrin päästä peiliin 4 naista seisoo ja tappelee takana, nyrkkikin vilahtaa! Auton pysäytin samantien ja käskin laittamaan persukset penkkiin tai matka ei jatku mihinkään! Tällöin samainen riidan haastaja pyytää päästä ulos, enkä noin hyvään pyyntöön voi kieltävästi vastata! No matka jatkuu, vaan jo seuraavan puolen kilometrin päästä autossa tapellaan taas, kolme naista on nyt pystyssä ja huutaa. Vedin auton taas parkkiin ja karjasin kunnolla kirosanojen kera tämän olevan minun työpaikka eikä minun tarvitse tuollaista tässä autossa sietää, aukaisin sivuoven ja kaikki 6 jäljellä olevaa menevät ulos rauhoittumaan. Yksi miehistä kysyy voisinko odottaa ja lupaa että tilanne rauhoittuu kyllä. Hetken odottelun jälkeen kaikki kampeavat takaisin kyytiin loppumatka menee kuin meneekin rauhallisimmissa merkeissä, jos nyt ei pientä uhittelua lasketa mukaan. Tosin kukaan ei mene enää siihen annettuun osoitteeseen...

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

raivostuttavaa....

Olen varmasti useasi luullut ajaneeni raivostuttavimman kyydin mutta olen ollut väärässä. Nyt vasta olen sen ajanut ja jos joku pystyy tästä paremmaksi laittamaan niin ihme on...
Otin 8h porukan erään kippolan luota ja yksi porukasta kannettiin autoon. Menomatkalla kaupunkiin sammunutta koetettiin herätellä todella hellävaroen ja kauniisti "Niko, Eero tässä, heräisitkö, jookos. Tunnetkos minut Niko-kiltti herääpäs nyt" No vaikutus oli +- nolla... Suurin osa porukkaa jäi Keskustorille, sammunut ja hänen vaimonsa jatkoivat kyytiä ja sivuoven mennessä kiinni vaimo alkoi "keskustelun" miehensä kanssa "Niko, missä kotiavaimet on? sano missä avaimet on? Missä on kotiavaimet? Pitääkö herättää lapset kun et anna avaimia? Missä on avaimet? Sano missä on avaimet! Missä sun kotiavaimet on? Minulla ei ole avaimet mukana kun ne ovat sinulla! Jumalauta missä kotiavaimet on? sano nyt missä avaimet on? täytyykö lapset herättää? anna nyt kotiavaimet! Jumalauta missä sun kotiavaimet on?" Aina kun nainen sanoi jumalauta ääni kohosi falsettiin ja tätä kyselyä kesti Keskustorilta Ylöjärven kirkolle asti! Meinasin jo karjasta "anna nyt perhana ne avaimet että tuo nainen on hiljaa!"

Puhetta kissoista

Mitenköhän miehet on niin herkkänahkaisia?
"Mitäs Peppi?"
"En ole Peppi, sillähän oli punaiset hiukset ja letit"
"Niin mutta sä oletkin blondi-Peppi, mietenkäs ilta on sujunut?"
"Ihan kivasti, kävin tuossa tauolla kaverin luona ja rapsuttelin sen kissaa, niin ihan semmoista poika-merkkistä"
"Eli siis kävit kollia rapsuttamassa?"
"Joo ja se oli ihan innoissaan kun sitä hieman mahasta rapsutti, heti levitti haaransakin, siinä se sitten köllötti mun vieressä haarat levällään, sen emäntä ei tainnut ihan tykätä kun se kolli tykästy niin kovasti minuun ja tuli vielä lisää kerjäämään."
"Mä olen enemmän tykännyt rapsuttaa mirriä"
"Meillä Mirri on ihan miehen yksityisomistuksessa, ei sitä muut oikein pääse rapsuttelemaan"
"Jaa että yksityis mirri?"
"Joo, mutta koti-kolli on enemmän mun mieleen, sekin tulee ihan iholle kiinni ja saattaa levittää haaransa jolloin sitäkin pitää rapsuttaa."
"Nyt alkaa hormonit täällä takana hyrräämään, ja housut hieman kiristää."
"Nii-i, kun kollipojillakin alkavat hormonit hyrräämään niin on aika napsasta pala pois ihan vaan naps ja poikki, mihinkäs osoitteeseen sinä olitkaan menossa?"
Hätääntynyt ääni vastaa "Hatanpäälle... (eli sairaalaan). Onko sulla siellä saksia tai muita teräaseita?"
"Ei, miten niin? ;)"
"Ajattelin vaan... sinähän puhut ihan levottomia"
"Enkä puhu, vaan kissoista, mistäs sinä puhuit?"
"En tiedä mutta meillä emäntäkin kiittää sua sillä nyt on aivan pakko mennä rapsuttamaan mirriä ja voi olla että tarvitsee lipastakin."
Minä olin rapsuttamassa kollipoikaa, vai mitä venttiili?

perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Uudestaan sama vitonen!

Onkohan kellekään muulle eurojen jahtaajalle käynyt niin että on saanut takaisin itse jo syötetyn setelin? Ja tiedän ettei se seteli ole vain vahingossa kirjattu kahteen kertaan sillä vaihdoin taas kaikki rahani asiakkailta saamiin seteleihin, mutta silti kone herjasi että olisin tekemässä vahingon! :)

keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Kyllä keskuksen pitää kysyä!

Sain kyytiini kiukkuisen nuoren parin ja heidän pienen tiibetin spanielinsa. Syy kiukkuun oli keskuksen ja taksien toiminta, edellinen taksi ei ollut suostunut ottamaan koiraa kyytiin. "On se nyt kumma ettei näin pientä koiraa voinut ottaa kyytiin, sylissähän minä sen koko ajan pidän!" Koetin selittää että tuskin se siitä sylissä pitämisestä olikaan kiinni vaan on ihmisiä jotka ovat hyvinkin allergisia koirille ja eläimille yleensä, se saattoi olla kuski tai isäntä tai vaikka seuraavan etukäteen tilatun kyydin asiakas. Kaikkiin takseihin ei oteta eläimiä, minä otan mutta kaikki muut ei, mutta ei kukaan terveyttään tai henkeään lähde koira-asiakkaan vuoksi uhraamaan. "No keskuksen olisi pitänyt kysyä onko meillä koira mukana! Ne ei kysyneet!" Siis anteeksi mitä? Olisiko keskuksen pitänyt myös kysyä kaikki mahdolliset muut kysymykset jota mieleen tulee? "Onko teillä koira mukana? Onko teillä muita eläimiä mukana? Montako teitä on? Onko teillä matkalaukkuja? Onko teillä sukset mukana? Tarvitsetteko lasten istumen? Tarvitsetteko kaukalon vauvalle? Minnekä te olette menossa(tätä ei kyllä asiakkatkaan tiedä vielä taksiin tullessaan!)? Tuleeko matkan varrella pysähdyksiä? Tarvitsetteko pyörätuolin? Onko teillä oma pyörätuoli? ..." No kyllä keskukselle jäi helppotehtävä ja asiakashan sen puhelun maksaa :D

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006

Kylmää kyytiä

Joinain viikonloppuina tuntuu että viina on juovuttavampaa kuin toisina ja tämä oli taas niitä viikonloppuja... Ihmiset lentelivät juostessaan sekä ajoradoilla että kävelyteillä ja kyytiin tulijat olivat aika tuiskeessa. Olisi varmaan pitänyt herätellä kyytiläisiä mutta "onneksi" hajonnut webasto piti auton sisälämpötilan kymmenen asteen kieppeillä ja rauhoitteli kummasti juhlakansaa. Harvoinpa sitä taksikuskilla on ihan oikeasti pilkkihaalarit päällä työvuorossa...
Kovin harva asiakas edes huomasi että autossa oli KYLMÄ. Niille jotka olivat ulkona jonkin aikaa palelleet, kymmenen astettakin oli taivaallisen lämmin sillä kymmenen minuutin matkalla. Ne jotka tulivat suoraan sisätiloista olivat sen verran selvinpäin että lämpenivät myötätunnosta kun kerroin ettei lisää lämpöä saa ja että ajovuoroni kestää 12 tuntia, niin ja webasto oli jo eilenkin rikki ja silloin minulla EI ollut pilkkihaalareita... Hauskimmat asiakkaat hain Hipposkylästä, kylästä jonka maine ei ehkä niitä kaikkein parhaita ole... Kaksi miestä tulivat kyytiin ja halusivat baariin, tosin sitä mihin baariin mennään ei oltu päätetty, eli aina risteyksen kohdalla pysähdyin ja kysyin oikealle vai vasemmalle. Otavalankatu sitten voitti äänestyksen ja sitä kohti lähdettiin ajamaan. Puolivälissä matkaa pyydettiin lisää lämpä ja kun kerroin ettei sitä voi nyt saada toinen totesi etteivät he sitten mitään maksa kun kylmänä viedään. Lupasin kuitenkin viedä heidät hengissä perille ja kyllä kyyti pitää maksaa. "No ainakin annat kolme euroa alennusta!" En luvannut antaa ja mietin jo käännänkö auton ympäri ja vien heidät lähtöpisteeseen. Ajoin kuitenkin heidät ovelle saakka, tosin molemmat kaverukset unohtivat jo kerran mihinkä he olivat menossa... Perillä kerroin summan ja käteeni iskettiin 20 euroa "Pidä likka loput niin saat pari kuppia kahvia ja hae jostain lämmintä soppaa, tulee varmasti tarpeeseen!"

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

Non digas tonterias!

Hih... Nyt tiedän miten latinopojat saa hiljaisiksi ja kalpeiksi ;) Viime yö oli ihmeen vilkas ja Keskustorille alkoi kertymään jonoa (Älkää ihmiset hyvät jääkö sinne Keskustorille jonottamaan, sinne on kaikista huonoin ajaa ruuhka-aikana! Ajatelkaa nyt jos muillakin tolpilla on jonoa on keskustorin tolppa se viimeinen minne pääsee kun tulet laidoilta, ei kai tyhjänä voi jonon ohi ajaa!). Joku huuteli että Keskustorilla on ison auton tarvetta ja kun vapauduin Hallituskadulla ajoin katsomaan vieläkö siellä olisi väkeä ja olihan siellä iso porukka haalarikansaa, joista suurin osa ulkomaalaisia, matkalla Hervantaan. Ilmoitin heti että en ota yhtäkään ylimääräistä ja pari jäi sitten tolpalle uutta kyytiä odottamaan. Auton sisällä alkoi kalapaliikki ja espanjalaiset alkoivat haukkua keskenään taksiliikennettä ja huoritella minua. Ja minuahan ei huoritella ilman kostoa, ei suomeksi eikä myöskään espanjaksi!!! Meinasin pysäyttää auton jo Keskustorille ja käskeä kaverit ulos, muta päätin kuitenkin jatkaa ja kuunnella mitä jatkossa seuraa. Kun haukkuminen yltyi ja suomalaiset kaveritkin haukuttiin kielellä jota he eivät ymmärrä. Hihkaisin "Non digas tonterias!" (eli älkää puhuko hölmöjä) Anteeksi jo heti kaikki espanjaa kirjoittaa osaavat ihmiset, minä en osaa sitä kirjoittaa! Mutta pojat hiljenivät heti, suut tipahtivat auki ja naamat vetivät aika kalpeiksi. Sitten alkoi hermostunut nauru ja anteeksi pyytöjen kuoro, anteeksi kun käytettiin rumia sanoja ja oltiin huonosti. Onneksi anteeksi pyynnöt esitettiin englanniksi sillä espanjankielen taitoni on ruostunut olemattomaan, en toki osaa sitä paljoa puhua mutta ensimmäiset 20 vuotta elämästäni kuuntelin sitä lähes päivittäin, kiitos parhaan ystäväni jonka isä oli espanjalainen:) Voin vain kuvitella mitä lukee vaihto-oppilaiden loppuraportissa "Tampereella ei kukaan osannut espanjaa, paitsoi taksikuski jonka haukuimme taksissa..." :D Seuraavaksi tarvitsee varmasti opetella venäjän kieli jotta saa sinnekin iskettyä takasin. Olen aina ollut sitä mieltä että kohteliaisuus lauseet ja numerot pitää osata mahdollisimman monella kielellä, vaan näköjään muutkin auttaa:)

torstaina, maaliskuuta 09, 2006

**Busted**

Tähän aikaan pätkän jälkeen pitäisi suunnitella pään tyynyyn laittamista vaan viime yönä sattui sen verran hauska sattuma että olisin kirjoittanut siitä jo vuoron aikana jos vaan olisi kone vastaan tullut! Nyt tiedän miltä Apinasta tuntui kun häneltä kysyttiin lukeeko hän taksiblogeja, tämä meni vaan astetta syvemmälle :)
Otin lennosta porukan kyytiini ja lähdettiin ajelemaan annettua osoitetta kohden, jolloin yksi porukasta alkoi juttelemaan kanssani,
"Lukeekos kuljettaja taksiblogeja?"
"Onhan niitä tullut jonkin verran luettua"
"Ahaa, kauankos olet ajanut taksia?"
Nyt tuli semmoinen täsmä kysymys että en oikein tiennyt mitä vastata, joten ajattelin vastata rehellisesti, "pikkuisen reilu viisi vuotta olen ollut ratissa"
"Hetkinen ethän sä vaan ole Taksitar?"
Ensin tuli mieleen koettaa paeta tilanteesta "eeen, miten niin?"
"No kun siellä on semmoinen Taksitar joka kirjoittaa taksiblogia, ajaa tilataksia ja on ajanut reilun viisi vuotta"
Nyt alkoi naurattamaan sen verran paljon että oli pakko tunnustaa "OK sait mut kiinni, kyllä mä olen Taksitar"
"Ei voi olla totta! Mä olen Nainen ratissa! Uskonaton sattuma! Mä vain ajattelin kysyä kun ei teitä tilataksia ajavia naisia niin montaa ole!" "Hei kaverit, tämä ON Taksitar!" Kuulosti ihan arvonimelle tuo Taksitar noin lausuttuna, kiitos :)
Oli oikeasti mukava tavata saman henkinen kolleega livenä ja kyllä aika tuuri kuitenkin oli että ensimmäisellä kysymisellä osui ja upposi, meitä on useampi nainen jotka ajavat tilataksia, äkkiseltään laskettuna ainakin 8 ja sen lisäksi on vielä semmoiset jotka ajavat silloin tällöin.
Toivottavasti suhtautuminen Taksittareen ei muutu vaikka en enää täysin anonyymi olekkaan ja toivottavasti en itsekään muuta linjaani vaikka anonyymiys on mennyttä :)
Tulehan tolpalla jutulle ja kyllä samaan kahvipöytäänkin voisi eksyä :)

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

"Panttivankitilanne"

Nyt kun tässä on muutama vapaapäivä takana on ihan selvästi pakko kirjoittaa joku vanhempi juttu tänne sillä muuten sormet naputtavat pöytään kirjaimia :)

Otin viiden hengen seurueen kyytiini pizzerian edestä ja osoitteeksi sanottiin Lempäälä. Motarilla alkoi sitten kaupanteko, pääsisikö kolmellakympillä perille. Ei pääse. Ensinnäkin en tiennyt minne viimeiset jää ja toiseksi en tykkää tehdä huonoja sopimuksia. Joku totesi että kyllä muutkin kuskit on suostuneet tosin ne on olleet miehiä johon porukan ainut naispuolinen matkustaja totesi "niin mutta naiset ovatkin lesboja" Mitäs siihen voit vastata muuta kuin että sinähän sen parhaiden tiedät. Nainen ja mies päättivät sitten jäädä pois Mantunkulmalla ja keräsivät mielestäni sopivan raha summan jonka antoivat minulle, niinpä sitten avasin sivuoven ja päästin pariskunnan pois. Samalla oven avauksella päätti sitten poikaporukka ottaa juoksutaksin ja kaikki kolme koettivat juosta yhtä aikaa ovesta ulos. No viisi on kuitenkin liikaa yhdelle ovi aukolle ja vetäsin oven kiinni viimeisen nenän edestä (onneksi ei ollut semmoinen giljotiini ovi kuin uudemmissa on, siinä olisi voinut syntyä rumia).
Viimeinen alkoi sitten haukkumaan minut pystyyn kun olin päästänyt toiset karkuun ja ettei hänellä ollut rahaa vaan pitäisi viedä Sorille (Lempäälästä?!?!? On varmasti viimeinen vaihtoehto!) Ehdotin kuitenkin jos vaikka soittaisi kavereilleen että tulisivat maksamaan kyydin kun sillä tavalla kaikki pääsisivät huomattavasti helpommalla. Ei kuulemma ollut numeroita mutta hetken päästä löytyi puhelin ja oikeat numerotkin "Ei toi päästä mua ulos, tulkaa nyt perhana maksamaan ei mulla ole rahaa! Joo en mä pääse" Kaverukset kävelivätkin autoa kohti jolloin avasin kuskin ikkunaa. Toinen hyökkäsi ikkunaa kohti ja huusi "mitä sä meiltä rahaa tahdot ei me olla edes sun kyydissä oltu!" Siinä vaiheessa tuli mieleen kukakohan tässä oli selvä ja kenellä oli kamerat... ;) Ensin ei meinannut millään maksua löytyä ja siinä vaiheessa pyytelin jo lisä-apua paikallekin, tilanne tuntui aika uhkaavalle. Pojat alkoivat repiä sivuovea auki jolloin painoin sitä tiukemmin kiinni, piti kuulemma päästää heidät kyytiin jotta voitaisiin mennä automaatille nostamaan rahaa. Automaatti oli tien toisella puolella joten arvon herrat saivat luvan kävellä sinne, minä ja "panttivanki" tultaisiin autolla perästä. Toinen kävi automaatilla ja sanoi rahat kädessään "kai sä nyt heität meidät kotiin asti kun me maksetaan tää kyyti" Vastasin että en heitä, eikä heitä kukaan muukaan "no me ei sitten makseta tätä." Uudemman kerran kun kaverukset kysyivät heitänkö heidät perille saakka kun saan rahat , ojensin vain käteni ja sain rahat kouraani. Silloin koetin avata sivuoven mutta taistelun tiimellyksessä siitä oli sulake palanut niinpä jouduin hyppäämään ulos autosta ja avaamaan takaoven ja hissin, jotta jantteri pääsi ulos autosta. "Mitä etkö sä heitäkään meitä kotiin? Me otetaan yhteyttä sun työnantajaan ja taksitarkastajaan!!!" "En todellakaan heitä eikä kukaan muukaan ja olkaa hyvä vaan ja soittakaa vaikka heti huomenna!" Jäppiset jäivät auton taakse seisomaan ja luulivat että joudun peruuttamaan siitä pois. Tosin en ole ihan niin tyhmä että olisin ajanut automaatilla seinään kiinni, ajoin vain eteenpäin ja kolme poikaa jäi hölmön näköisinä hienoon riviin seisomaan :) Keskukselle ilmoitin että en enää tarvitse lisä-apua ja vieläkään ei tullut juoksutaksia.

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Kiitos teille!

Onpas täällä käynyt moni! Mittari näyttää 1343 erillistä käyntiä ja uusinta vierailujen kera yli 2000 käyntiä!! Kiva huomata että on osannut kirjoittaa niin että se kiinnostaa ihmisiä, äidinkielen opettaja ei kyllä uskoisi asiaan vaikka näkisikin :) Itseasiassa olen hyvinkin hämmästynyt lukija määrästä ja tilaajista joita on myöskin jo monta! Olisihan se mukava tietää ketä te olette, vaan ei taida internet antaa siihen vastausta, ellei tietenkin joku halua kertoa lukevansa tätä blogia... ;)

Kiitos kävijöille ja koetetaan kirjoitella lisää tästä työelämästä, ihanat matkustajat ja kolleegat antavat jutunjuurta lähes päivittäin! (Vaan onneksi on vapaapäiviäkin ;)

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Liki oli...

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli aivan uskomattoman liukas. Hämeenkadulla ajo oli mielenkiintoista ja saipa autokin kokea tuta erään nuoren miehen hermostumisen kun liuin keltaisilla suojatien päälle ja päätin ajaa eteenpäin, siis keltaisilla, kaveri iski nyrkillä sivupeiliin! Mitään ei tosin sattunut mutta jotenkin teko oli uskomaton.
Myöhemmin yöllä koetti sitten kolleega tulla kuskin puolen ovesta sisään, olisi vaan koettanut tulla ilman autoaan, oisin voinut vaikka paikkani luovuttaakin ;) Kolleega tuli tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmalta, taisihan sitä nopeuttakin olla ainakin keliin nähden liikaa ja siinä kohtaa on myös vasemmalta tulijoilla hidaste vaan ei se näyttänyt haittaavan. Saimme onneksi kumpikin väistettyä sivuun, mutta valehtelematta autojen väliin jäi parin kymmenen sentin väli. Kolleega puisteli minulle päätään ja koetti vierittää syyn niskoilleni, takaakin kuului vielä mutinaa "meillähän on naiskuski..." tosin tuon kommentin vaimensi tiukempi jyrähdys kanssa matkustajalta "ole sinä hiljaa, tuo toinen tuli vasemmalta!" Vaan onneksi ei osunut eikä jarrutuksessakaan kukaan satuttanut.
Jokos nyt ymmärrätte miksi en ota autoon lasissa tai mukissa juomia? Tai miksi en anna istua sylikkäin? Tai miksi en halua seisomalla matkustavia kyytiini? Vaikka kolari ei olisi ollut minun syy ei se olisi siinävaiheessa lämmittänyt kun farkun keula olisi ollut kiinni jaloissani, tai juomat pitkin poikin autoa, tai seisojan tai sylissä olijan pää tuulilasissa...

Nyt selvisi syy korkeisiin taksi maksuihin...

Sain kirjauduttu juuri koneelle ja töihin kun data piippasi kyytiä aivan naapurissa olevaan kippolaan. Ajoin asiakkaan luokse ja kippolan ulkopuolella oli keski-iän odottanut mies henkilö selkeästi seilissä. Avasin sivuoven ja alkoi se tuttuakin tutumpi " En mä näin isoa olisi tarvinnut... Olisi pienempikin riittänyt..." Jaahans se alkaa tänään jo ensimmäisen asiakkaan kohdalla... "En mä sulle vittuile vaan sun isännälle, mutta tämä on aivan liian iso auto, jos olisi pienempi auto niin taksimatkatkin olisi halvemmat" Koetin ystävällisesti vastata että aivan sama hinta siitä tulee on sitten isompi tai pienempi auto hakemassa. "Jos ajettaisiin pienemmillä autoilla niin olisi pienemmät maksutkin, nytkin on 7 paikkaa tyhjänä. Varsovassakin oli paljon pienemmät taksimaksut ja siellä oli autoina tipoja ja ladoja! Täällä on aivan liian isot autot!" "Paljonkos siellä Varsovassa diesel ja bensa maksaa?" "Ei se liity yhtään taksimaksujen hintoihin vaan kalliit taksimatkat johtuu liian isosta kalustosta!" Aha... "Mitenkäs sitten jos 8 ihmistä haluaa taksiin ja on tipoja ja ladoja?" "No sitten tilataan kaksi taksia." "Eikös se sitten tule kalliimmaksi kun tulee tuplamaksu?" "Älä kuule tyttö puhu näistä asioista mitään kun et näytä niistä ymmärtävänkään!" No minä en näköjään ymmärrä ollenkaan taksimaksujen määräytymistä mutta tässä hieman vertailua Varsovan ja Tampereen hintatasosta...

1 euro on 3,62 zlotya

Bensa n. 3,62 zlotya eli n euron Suomessa n 1,25 euroa
0,5l Coca-Colaa 1,5zlotya eli 0,38 euroa Suomessa n 1,50 euroa
Big Mac-hampurilainen 6 zlotya eli 1,52 euroa Suomessa n.4,90 euroa

Mutta näillä ei ole mitään vaikutusta...

perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Kimppakyydeistä

Nappasin rautatieaseman tolpalta kaksi miestä kyytiini, mutta kun auto oli iso he päättivät pyytää vielä kylmissään olevan nuoren pariskunnan kyytiin ja lupasivat vielä maksaa heidän kyydin. Olin juuri lähdössä liikkeelle kun mies juoksi auton luokse ilman takkia (pakkasta oli lähemmäksi -20) ja kysyi voisiko hänkin vielä päästä kyytiin. Mieskin otettiin kyytiin ja hän sanoi osoitteeksi hotelli Tammerin. Tammerin ovella hän maksoi mittarin nollille elikkä kyydin siihen saakka. Sitten kun olimme tipauttaneet nuoren parin Nekalaan , miehet sanoivat osoitteekseen Ilveksen. Ilveksen pihaan päästyämme mittari näytti kuutta euroa, eli kun miehet hyvää hyvyyttään ottivat lisää ihmisiä kyytiin he pääsivät kohdeosoitteeseensa halvemmalla kun lähtömaksu (6,60e) on!
Aina ei toki ole näin hyvä tuuri. Joskus tulee itsellekin paha mieli kun kimppakyytiläiset kauniisti sanottuna kusettavat sitä joka autoon jää viimeisenä ja olen joskus jopa ehdottanut että mennään hakemaan lisää rahaa niiltä jotka jäivät aiemmin.
Toinen ääripää on sitten kimppakyydeillä rikastujat, joita kuskit eivät kylläkään ole. Autoon tuli 8 ihmistä jotka tippuilivat matkan varrella pois, viimeinen pariskunta oli menossa Linnainmaalle. Ainakun joku jäi pois antoivat he suunnilleen viisi euroa tälle viimeiselle pariskunnalle eli heillä oli n 30 euroa saatuna. Noin puoli kilometriä ennen kotiovea mies sanoi "nyt siellä on semmoinen sopiva tasa summa etkö sä voisi pysäyttää mittaria jo kun kaikki muutkin ovat aina niin tehneet". Mittarissa oli lukemat 22 euroa, eli pariskunta halusi päästä maksamatta ja vielä netota 8 euroa! Niin ja siis tippiä ei kyllä perillä tullut...

Viina on viisasten juoma...

Tästä tapahtumasta on jo aikaa mutta vieläkin mietityttää mieltäni miten viina voi pehmentää päätä vissiin ihan fiksuiltakin ihmisiltä....
Kuittasin ihan normaalin taksikyydin Pursiseuralta, pihaan päästyäni huomasin siellä hienosti pukeutuneen pariskunnan. Ajoin heidän viereen ja avasin sivuoven jotta he pääsisivät kyytiin. Mies alkoi jo siinä vaiheessa mekastamaan ettei tämä ole heidän taksi he tilasivat ihan normaalisti taksikeskuksesta tavallisen taksi. Koetin selitellä että tämä on ihan normaali taksikeskuksen lähettämä auto ja pariskunta päätti hypätä kyytiin. Osoitteeksi sanottiin keskustan hotelli. Pikkuisen matkaa ajettuani mies rupesi huutamaan ettei hän suostu maksamaan mittarissa olevaa summaa eihän hän TÄTÄ taksia ollut tilannut. Yleensä asioista voidaan sopia, PUHUMALLA, mutta alkaa siinä rauhallinenkin ihminen hermostumaan kun toinen huutaa ja mekastaa kuin pieni eläin. Hetken kuunneltuani ilmoitin että tässä on kaksi vaihtoehtoa joko maksatte mittarissa olevan summan tai mennään Sorille (eli siis pää-poliisiasemalle). Mies halusi lähteä Sorille ja vaikka selitin että homma tulee heille helpommaksi kun maksavat kyydin kiltisti, mutta ei, mies halusi Sorille. Sorin pihassa kävin soittamassa summeria ja selitin asian oven avanneelle poliisimiehelle. Poliisi huikkasi mukaansa toisen konstaapelin ja yhdessä he tulivat "katsomaan ihmistä joka ei osaa taksilla matkustaa".
Siitä siirryttiin sitten aseman sisäpuolelle selvittelemään maksupolitiikkaa, jolloin selvisi että mies oli helsinkiläinen lakimies! Mies päätti vielä riitaantua poliisinkin kanssa jolloin painiottelu 2 poliisia vastaan lakimies oli valmis ja putkaan suunta.
Seuraavana maanantaina minulla soi puhelin ja tämä kyseinen lakimies soitti ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Hän pyysi myös tilinumeron jonne pystyisi maksamaan kyytinsä. Rahat tulivat tilille, mutta jäi kuitenkin mietityttämään millä oikeudella poliisi antoi minun henkilökohtaisen ja salaisen puhelinnumeroni asiakkaalle jonka kanssa oli tullut riitaa? Minä annoin papereihin myös työnantajani puhelinnumeron jota olisi pitänyt käyttää.

Sorista tuli mieleen vielä hauska juttu joka sattui kolleegalleni. Mies oli sammunut auton takaosaan niin ettei kuljettaja saanut häntä hereille, niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuljettaa mies juoppoputkaan. Kolleega meni soittamaan summeria ja kun hän katsoi autolle vilahti jarruvalot. Kuskille tuli kiire etuovelle ja kun hän avasi sen ja kysyi mitä helvettiä asiakas tekee, asiakas vastasi "täytyyhän jonkun tätä ajaakin". Sammunut oli vironnut takana ja _kiivennyt_ penkkien yli kuskin paikalle. Onneksi humalainen ei saanut autoa liikkeelle, mutta taisi siitä putkayön lisäksi tulla kuitenkin rattijuopumuskin...

Vastaus Nainen ratissa-blogin haasteeseen

Sain elämäni ensimmäisen blogi haasteen Nainen ratissa lähetti sen minulle ja onhan nyt kolleegalle vastattava ja vielä kun Tampereeltakin... ;)

"Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen. Rääkkää kanssablogaajiasi, ja pane vahinko eteenpäin haastamalla muita."

Tämä on aika hankala mutta koetetaan....


1. Virkattu pölyhuisku (tai ainakin se on sen näköinen)
Tämä ei tosin ole ihan suoranaisesti minun mutta kuuluu miehelleni ja on tullut perintönä. Siinä on kauniit kirkkaat värit ja saa roikkua seinällä jatkossakin :)

2. Soiva suklaarasia
Ei sisällä enää mitään mutta kun siinä on niin kaunis Leijonakuningas-kuva (iiiiihan lapsia varten vain... niin varmaan ;)

3. 10 markan seteli jossa on kaverini allekirjoitus
Ensimmäinen uhkapeli voittoni, minä sain kympin kaverini sai jotain muuta. Vaan mitä sillä nyt enää tekee??

4. Rikkinäinen seinäkello
Kellon näyttäjän ajat on ohi vaan kun on niin kaunis pohja, jospa siihen vielä joskus saisi uuden kellon koneiston.... joskus....

5. Muovinen joulukukkakori takan päällä
Ei ole edes kaunis mutta sinne nurkkaan se on jäänyt pölyä keräämään...

Ja ketäs sitten haastettaisiin mukaan... Löysin juuri uuden taksiblogin Apinan elämää ja mitenköhän olisi Elämää ratin takana, Hanna-Kaisan blogi ja Venttiili enkä voi kyllä jättää Gloomy Sundayta ilman haastetta ;) Onnea vaan kaikille :)

Automaatti sylkee kymppejä ja viitosia???

Data tarjosi taas kyydin erään ravintolan eteen ja sisältä asteli hyvässä maistissa oleva nuori mies. Lähdettiin ajamaan kotiosoitetta kohden, mutta kaveri halusi neuvoa reitin kotiin. Reitti oli muuten ihan hyvä mutta n. 50 metriä ennen taloa oli tietyömaa ja kaivuri siinä edessä poikittain. Kierrettiin sitten korttelin verran, n. kymmenen metriä ennen ovea mies pyysi sulkemaan mittarin ja kun mittari juuri pyörähti 15 euroon sammutinkin sen ja maineeni mukavana taksikuskina kasvoi. Ovella kaveri kaiveli taskujaan ja sanoi ettei olekaan rahaa pitää ajaa automaatille, epäuskoisen silmäykseni jälkeen lähdettiin kuitenkin automaatille, niin ja mittari tietenkin päällä. Uudemman kerran rapun eteen päästyämme ilmoitin summan ja kaveri kaivoi taskustaan rahat, kymppeinä ja viitosina...

Eurojahtauskin on jo tuonut tuloksia, toisena päivänä osuma! 20 euron seteli on kulkenut todistettavasti Vantaalta Tampereelle! Aika addiktoivaa touhua tuo on, vuoron jälkeen oli pakko vaihtaa kaikki lompakossa olevat setelit asiakkailta saatuihin ja vasta sitten tehdä tilitykset :D

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Eurojen jahtaamista

Roope laittoi tämän linkin taksin sivuille ja olihan sinne heti liityttävä. Aika addiktoivaa touhua tuntuu tuo rahojen metsästys olevan, minunkin oli pakko käydä kaikki löytämäni setelit läpi ja taitaa joutua pitämään ruutuvihkoa töissä mukana että saa kirjoitettua kaikkien rahojen koodit ylös, jos vaikka näkisi mihin rahat menee ;)

http://www.eurobilltracker.com/index.php?referer=81010

Luuytimenluovuttaja

Rautatie-aseman tolpalla oli tullut pientä jonoa ja kun ajelin siitä ohi niin otin kyytiin myös nuoren naisen. Nainen tuli hieman vaivalloisesti autoon ja pyysi että mennään apteekin kautta kotiin, hän kun tuli juuri Meilahdesta. Ajattelin tietenkin että hänet on kotiutettu jonkun leikkauksen tai onnettomuuden jälkeen. Ei tämä nainen ollut onnettomuudessa ollut, hän oli ollut luovuttamassa luuydintä. Luuydinrekisterin jäsenenä tiedän että todennäköisyys luuytimen luovutukseen on hyvin pieni, joten onnittelin naista ja pahoittelin särystä. Ei kuulemma särkyä pahemmin ollut, teipit vain kiristivät. Luovuttaja ja vastaanottaja eivät saa tietoonsa kummankaan henkilöllisyyttä, mutta lääkäri oli sanonut naiselle tarvittavan luuytimen määrän olevan niin pieni että kyseessä oli varmasti lapsi. Voiko ihminen antaa hienompaa ja pyyteettömämpää lahjaa kuin koettaa pelastaa vieraan ihmisen hengen? Lämmittää varmasti vielä enemmän kun kuulee potilaan olevan lapsi.

Kiitos luuytimenluovuttajalle ja onnea vastaanottajalle!

Tässä vielä akuutin juttu-linkki ja yhteystiedot mikäli haluat mukaan
Suomen Punainen Risti, Veripalvelu, Luuytimenluovuttajarekisteri, puh. 09-580 11. E-mail: bmdr@bts.redcross.fi, Internet: http://www.veripalvelu.fi

"ikävyyksiä" ja apinalauma

Huomasin töissä ajattelevani jo mitä tänne blogiin voisi kirjoittaa ja hiljaisina iltoina niitä aiheita ei löydy paljoa. Sain kyytiin aivan ihanan miehen joka osoitteen sanomisen jälkeen sanoi että minä en sitten voi tulla hänen luokseen. Hieman yllättävä kommentti laittoi hymyn huulilleni ja vastasin että yritän hillitä itseni. Matka ei ollut pitkä mutta keskustelun aiheet vaihtuivat lennokkaasti kunnes aloimme keskustelemaan lasten kielistä. Miehen veli on kuulemma tehnyt keikkaluontoista työtä ja joskus saattaa olla useampiakin päiviä poissa kotoa, jolloin kotiväellä ja varsinkin pienellä 3 vuotiaalla tyttärellä tulee iso ikävä. Kerran sitten isukki oli ollut viikon verran keikalla ja kotiin tulo oli ollut lämmin, tytär oli juossut syliin ja hihkaissut "isi sä annoit mulle ikävyyksiä!" Pienten ihmisten kieli on mukavaa tällä hetkellä meidän perheessä kyynelet on surumia.

Tuon ajattelin vain kirjoittaa kunnes kyytiin kampesi 4 apinan lauma, tai 4 n.16 vuotiasta poikaa. Ensimmäisenä sain puhelimen korvalleni "selitä nyt tuolle kuskille" ja niin nuori naisääni antoi osoitteen puhelimen välityksellä. Matka ei ollut pitkä mutta sitäkin raskaampi! "Hei kuski saanko mä vetää täällä käteen" Aargh! "anna nyt vetää en mä ammu mihinkään" . Ja kun koetin ystävällisesti kieltää koko apina lauma oli valmis vetämään. Jonkun vyön solkikin kilisi jo auki ja housut olivat jo lähdössä alas. Ja kuulemma saisin katsoa kun antaisin kyydin ilmaiseksi. Ei hitto vieköön en minäkään mene kenenkään työpaikalle kysymään tuommoisia asioita tai siis tuon tyyppisiä, en myöskään ota pierukilpailua kenekään työpaikalla tai muutenkaan yleisellä paikalla, no en kyllä missään muuallakaan. Mikä ihme siinä on ettei minun työpaikkaani voida yhtään kunnioittaa? Minkä ihmeen takia taksissa "saa" sikailla ja esittää törkeyksiä? Ja loppu viimein kaverit varastivat vielä autosta 2 rikkinäistä kuulakärkikynää. Kiitos vaan teitte työpäivästä "mukavan"...