"ikävyyksiä" ja apinalauma

Huomasin töissä ajattelevani jo mitä tänne blogiin voisi kirjoittaa ja hiljaisina iltoina niitä aiheita ei löydy paljoa. Sain kyytiin aivan ihanan miehen joka osoitteen sanomisen jälkeen sanoi että minä en sitten voi tulla hänen luokseen. Hieman yllättävä kommentti laittoi hymyn huulilleni ja vastasin että yritän hillitä itseni. Matka ei ollut pitkä mutta keskustelun aiheet vaihtuivat lennokkaasti kunnes aloimme keskustelemaan lasten kielistä. Miehen veli on kuulemma tehnyt keikkaluontoista työtä ja joskus saattaa olla useampiakin päiviä poissa kotoa, jolloin kotiväellä ja varsinkin pienellä 3 vuotiaalla tyttärellä tulee iso ikävä. Kerran sitten isukki oli ollut viikon verran keikalla ja kotiin tulo oli ollut lämmin, tytär oli juossut syliin ja hihkaissut "isi sä annoit mulle ikävyyksiä!" Pienten ihmisten kieli on mukavaa tällä hetkellä meidän perheessä kyynelet on surumia.

Tuon ajattelin vain kirjoittaa kunnes kyytiin kampesi 4 apinan lauma, tai 4 n.16 vuotiasta poikaa. Ensimmäisenä sain puhelimen korvalleni "selitä nyt tuolle kuskille" ja niin nuori naisääni antoi osoitteen puhelimen välityksellä. Matka ei ollut pitkä mutta sitäkin raskaampi! "Hei kuski saanko mä vetää täällä käteen" Aargh! "anna nyt vetää en mä ammu mihinkään" . Ja kun koetin ystävällisesti kieltää koko apina lauma oli valmis vetämään. Jonkun vyön solkikin kilisi jo auki ja housut olivat jo lähdössä alas. Ja kuulemma saisin katsoa kun antaisin kyydin ilmaiseksi. Ei hitto vieköön en minäkään mene kenenkään työpaikalle kysymään tuommoisia asioita tai siis tuon tyyppisiä, en myöskään ota pierukilpailua kenekään työpaikalla tai muutenkaan yleisellä paikalla, no en kyllä missään muuallakaan. Mikä ihme siinä on ettei minun työpaikkaani voida yhtään kunnioittaa? Minkä ihmeen takia taksissa "saa" sikailla ja esittää törkeyksiä? Ja loppu viimein kaverit varastivat vielä autosta 2 rikkinäistä kuulakärkikynää. Kiitos vaan teitte työpäivästä "mukavan"...