Korkeampaa matematiikkaa

Tolpalla oli kerrankin harrastettu samaan suuntaan menevien kasaan keräämistä ja kyytiin tuli 3 toisilleen tuntematonta ihmistä. Matkan aikana sitten pohdittiin että kuinkahan tämä maksu suoritetaan, kun kaikilla ei ollut enää käteistä taskunpohjalla. "Hei, pystytkö sä ottamaan maksun kortilta niin ettei tule uutta lähtömaksua" ja kyllähän sen matkan pystyy osissa maksamaan, kortilla tai käteisellä. Ensimmäisen aika tulee jäädä pois ja minulle isketään kortti käteen. "Paljonkohan sitten otan tältä kortilta?" "No ota se mikä pitää, kyllähän sun pitää se tietää paljonko se on kolmelle tasan." Se että paljonko se on kolmelle tasan onkin sitten korkeamman matematiikan juttu. Jostain syystä ihmisten mielestä kolmelle tasan on se, että jokainen maksaa pennilleen saman hinnan, matkan pituudesta riippumatta. Jos ensimmäinen jää Kalevassa, toinen Hervannassa ja kolmas Lempäälän perämetiköissä, niin minun pitäisi pystyä sanomaan kaikille tasasumma, joka itseasiassa voi olla sille Kalevassa asujalle epäedullinenkin. Jos taas lasken summan, joka minusta kuulostaisi reilulle, niin aivan varmasti kuulen naputusta väärin laskutetusta matkasta. Itseasiassa se ei kuulu minulle pätkän vertaa, miten te päätätte jakaa maksun, kunhan se summa, joka viimeisen asiakkaan luona on mittarissa siirtyy minulle käteisellä tai kortilla.

Jos nyt ketään kiinnostaa mikä minusta olisi reiluin jako tapa niin jaetaan lähtömaksu asiakkaiden määrällä ja jaetaan se mittariin kertynyt osuus aina niin monella kuin on asiakkaita jäljellä autossa. Tai vielä helpommin jaetaan se mittarin summa sillä asiakkaiden määrällä ja annetaan lähtömaksun jakautua samalla.