Tapakasvatusta

On niitä mukaviakin asiakkaita :) Minä en tiedä mikä siinä on mutta silloin kun kyytiini tulee lapsia, koetan käyttäytyä vieläkin esimerkillisemmin liikenteessä ja jopa antaa joskus hieman liikennekasvatusta, kun siihen on syytä tai mahdollisuutta. Kerran aiemmin annoin 2 euroa pikkumiehelle, joka paljasti ettei hänenkään polkupyörässä ole lamppua. Isi oli sanonut että ne on niin kalliita. Pikkumies lupasi käydä ostamassa lampun ja pitää sitä pyörässään.
Mikäköhän niissä pyörissä on ettei niissä enää näy lamppuja? Eikös lain mukaan pimeässä pidä olla lamppu?

Eilen kyytiini tuli äiti kolmen lapsen kanssa. Kun laitoin vanhimman lapsen pyörätuolia kiinni, keskimmäinen lapsi ilmoitti ettei hän laita turvavyötä kiinni. Minä vastasin nopeasti että minun kyydissä kaikki pikkumiehet pistävät turvavyön kiinni tai auto ei kulje minnekään. Poika alkoi mutista ettei Saminkaan kyydissä tarvinnut laittaa, no Sami sattuu olemaan hyvä työkaverini ja vaikka tiesin että hän on lopettanut vuoronsa sanoin soittavani hänelle ja varmistavani asian. Puhelimessa paljastui että ei Saminkaan kyydissä saa matkustaa ilman turvavyötä, hän oli luullut vyön olevan kiinni koko matkan. Oli muuten hivenen vaikea pitää pokkaa kun keskustelukaveri toisessa päässä arvaa mikä tilanne autossa on ja NAURAA :D Poika ei luultavastikaan enää matkusta ilman vyötä ja äitikin näytti ihan tyytyväiselle. Eikä perheen pojat mitenkään pahemmin minua alkaneet pelkäämäänkään minua vanhin pojista halaili minua kun irrotin pyörätuolin kotona ja nuorimmainen tapitti nappisilmillään ja taisi sieltä pienen pieni hymykin irrota ja keskimmäinenpoika jota kasvatin jäi pihaan vilkuttamaan vielä kun itse kaarsin pois. Että jäi hyvä mieli :)