Taksitar

Näin viisi vuotisen uran kunniaksi ajattelin aloittaa oman blogin. Juttuja olisi jo nyt vaikka kirjaksi saakka hyviä ja huonoja, legendaarisia ja vähemmän legendaarisia. Taksitar nimi on asiakkaan antama jokunen vuosi sitten ja se on oma versionsa "akka ratissa" sanonnasta, vaan antaapa olla ;) Avasin sähköpostiosoitteen ihan blogin lukijoita varten saa kirjoittaa jos haluaa, minä vastaan kun kerkiän, jos haluan ;) taksitar@gmail.com

Nimi: Taksitar
Sijainti: Tampereen seutu, Finland

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Aamun aikis

Aamun aikatilaukset ovat aina mukavaa vaihtelua yöhön, joko varma kyyti hiljaiseen yöhön tai sitten selväpäinen matkailija humalaisten riekkujien jälkeen.Aamuisin lähtee yleensä matkustavaisia lomille ja business-miehiä tai naisia työmatkalle, mutta hyvin harvoin aamulla on lapsia kyydissä. Kun tästä tilauksesta tuli asiakkaana isä ja pieni poika kyytiin, toivotin hyvät huomenet ja huomasin että poika olikin jo juttutuulella, niinpä rupesin jututtamaan poikaa. Poika kertoi olevansa 3v, mutta minä arvelin että taitaa synttärit olla aika lähellä ja niinhän ne olivatkin, 2 viikon päästä. Synttäreitä oli kuulemma jo kovasti suunniteltu :) Pojalla oli vielä pitkä lentomatka edessä, olivathan he menossa kotiin Amerikan mantereelle, tosin kuulemma matkalla ei pitkästytä yhtään kun on tekemistä mukana :) Ja onneksi hiihtolomalla pääsee takaisin Suomeen, täällä kun on enemmän lunta kun heillä kotona ja saa vaikka hiihtää mummolassa!
Lisää tämmöisiä kyytejä! Toivottavasti matka sujui hyvin ja hyvää neljättä syntymäpäivää!

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Osanottoni

Aika useasti ennen ensimmäistä kyytiä minulla on tapa mennä aloituskahville, jolloin myös luen päivälehden. Samalla myös tapaa muita kuljettajia ja kuulee uudet jutut. Juttelin juuri toisen kuljettajan kanssa kun joku hänen tuttunsa tuli kysymään olemmeko me kuulleet että lehdessä olleessa onnettomuus uutisessa mainittu uhri olisi taksikuski. Kumpikaan ei ollut kuullut ja kun mies vielä sanoi että kyseessä on ilmeisesti invakuljettaja, minä puistelin päätäni, uskoin että olisin asiasta jo kuullut. Kun eräs toinen kolleega tuli paikalle tiedustelin häneltä samaa ja hän osasi jo sanoa että kyseessä oli eräs tietty inva-autoilija. Siinä vaiheessa tuli epäusko, kyseinen henkilö ei ollut enää vain joku, vaan myös minulle tuttu henkilö. Olin ajanut hänen autoaan monta kertaa ja hän oli myös ollut useamman kerran kyydissäni, emme olleet muutakuin "hyvän päivän tuttuja", mutta kumpikin tiesi toisensa ja myös tiesi toistensa perheistä. Hän oli myös aina mukava ja ystävällinen minulle.
Mediassa mainittiin onnettomuuspaikan osoite, mikä mielestäni oli hyvin väärin, sillä paikka oli semmoinen että sen perusteella oli helppo päätellä ketä asia koski. Myös useat ystävät ja sukulaiset saivat tiedon onnettomuudesta ja uhrista median välityksellä ja sen lisäksi omaisille tuli paljon lisätyötä ja lisäsurua tämän vuoksi.

Osanottoni vielä omaisille ja ystäville, voimia!

Mun sydämeni tänne jää,
kun aika on mun mennä pois.
Syystuuli soi, se vaikeroi,
kuin kaiken tietää vois.

Mun sydämeni tänne jää,
terään kukan kuihtuneen,
kun itse saan vain viivähtää,
kesäiltaan viimeiseen.

Sä kevään näet taas kerran
ja kuulet laulut lintujen.
Jos herkistyt ees hetken verran,
silloin ymmärrät sen.

Kun mennyt oon, niin kuulet,
kai kuiskeen rantamainingin.
Jos uskot enemmän kuin luulet,
siinä sua tervehdin.

Mun sydämeni tänne jää,
aina asuinpaikalleen,
vaik´ itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen.

(JUNNU VAINIO)

Viina tekee asian tuntijoita

Pienen lähiö kuppilan ovella seisoo 2 miestä ja nainen jotka haluavat mennä samalla taksilla, kun "asuvat suunnalla". Toinen miehistä oli hieman huolissaan onko pariskunnalla rahaa ja niinpä ajetaan automaatin kautta. Nainen avaa sanaisen arkkunsa ja aloittaa auton haukkumisen "tää auto muuten vetelee viimeisiään. Sen kuulee selvästi, takapää paukkuu, ne on varmasti jouset vai olisikohan ne akselit. Miten näin vanha auto on vielä taksissa???" Vieressäni ollut mies katsoo että minua tarvitsee lohduttaa "ei tämä oikeasti ole huonossa kunnossa, minä opiskelen autonasentajaksi, minä kyllä tiedän jo". Nainen jatkaa "minullakin on -93 vuoden auto!" "No tämä taitaa olla -04..." "Mitä! Miten tämä on ryskytetty näin kamalaan kuntoon?! Kyllä täytyy olla huonoja ajajia, kun tämä takapääkin pitää tämmöistä ääntä!" Juu juu, siellä takana on muuten on invanostin elikkä hissi joka aivan varmasti kolahtaa kun auto tärähtää.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Juoksijat tulevat takaisin

Jälleen kerran olin Rautatie-aseman tolpalla odottelemassa kyytiä ja autoa kohden käveli pariskunta. Nainen lähti juoksemaan tien yli grilliä kohti ja mies tuli autoon. "Mennään hakemaan toi muija tuolta grilliltä". No ajettiin sitten grillin eteen, jossa on erittäin huonosti ajateltu että joku asiakas haluaisi ehkä tulla auton kyytiin. Naista saatiin odotella aika kauan ja kun hän sitten tuli oli eväänä IIIISO lautasellinen makkara-perunoita ja PAAAALJON salaattia ja kastiketta, niin ja mieskin oli huomioitu isolla hampurilaisella, josta tursusi salaattia. Pyysin ystävällisesti hakemaan ruokiin jonkinlaiset pussit tai laatikot, koska en halunnut avonaisia ruokia autooni. Molemmat kömpivät autooni ja mies sanoi "joo joo aja sä kuule vain eteenpäin". Kun kieltäydyin ajamasta eteenpäin ja sanoin ettei autossa saa syödä kumpikin hyppäsi ulos ja mies huusi perään "Aja kuule vaikka Ikaalisiin, me ei sun kyytiin tulla!"Kehotin kuitenkin maksamaan kyydin, koska muuten voisi olla jatkossa hieman vaikea saada taksia. "Painu sinä minne haluat!" oli "herttainen" vastaus. No minä kerroin muille autoille mitä tapahtui ja ajelin takaisin tolpalle. Hetken päästä huomasin saman pariskunnan kävelevän kohti tolppaa ja he yrittivät mennä takanani olleeseen pikku-taksiin. Seurasin peilistä kuinka taksinkuljettaja osoitti minua eikä suostunut ottamaan pariskuntaa kyytiinsä, niinpä he kävelivät minun luokse ja nainen kysäisi suostunko ottamaan heidät kyytiin. Suostuin, kunhan loput ruuat pysyvät pussissa. Löin velaksi jääneen summan mittariin ja siitä sitten lähdettiin eteenpäin, hieman ennen kun pääsimme perille nainen kysyi voisinko viedä vielä heidän lapsenvahtinsakin kotiin, nainen maksaisi koko summan pankkikortilla. Aloin miettimään mitä kyyti suunnilleen maksaisi perille saakka ja siinä vaiheessa mies meinasi hiiltyä "mitä sinä sitä mietit? Lyöt vaan sen summan koneeseen mitä se tulee maksamaan!" Nii-i mitäs sitä nyt miettimään.... Mutta loppu viimein pariskunta sai syötyä, pääsi kotiin, lapsenvahtina toiminut mummo pääsi kotiin ja minä sain rahat kaikista kolmesta kyydistä :)

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Tapakasvatusta

On niitä mukaviakin asiakkaita :) Minä en tiedä mikä siinä on mutta silloin kun kyytiini tulee lapsia, koetan käyttäytyä vieläkin esimerkillisemmin liikenteessä ja jopa antaa joskus hieman liikennekasvatusta, kun siihen on syytä tai mahdollisuutta. Kerran aiemmin annoin 2 euroa pikkumiehelle, joka paljasti ettei hänenkään polkupyörässä ole lamppua. Isi oli sanonut että ne on niin kalliita. Pikkumies lupasi käydä ostamassa lampun ja pitää sitä pyörässään.
Mikäköhän niissä pyörissä on ettei niissä enää näy lamppuja? Eikös lain mukaan pimeässä pidä olla lamppu?

Eilen kyytiini tuli äiti kolmen lapsen kanssa. Kun laitoin vanhimman lapsen pyörätuolia kiinni, keskimmäinen lapsi ilmoitti ettei hän laita turvavyötä kiinni. Minä vastasin nopeasti että minun kyydissä kaikki pikkumiehet pistävät turvavyön kiinni tai auto ei kulje minnekään. Poika alkoi mutista ettei Saminkaan kyydissä tarvinnut laittaa, no Sami sattuu olemaan hyvä työkaverini ja vaikka tiesin että hän on lopettanut vuoronsa sanoin soittavani hänelle ja varmistavani asian. Puhelimessa paljastui että ei Saminkaan kyydissä saa matkustaa ilman turvavyötä, hän oli luullut vyön olevan kiinni koko matkan. Oli muuten hivenen vaikea pitää pokkaa kun keskustelukaveri toisessa päässä arvaa mikä tilanne autossa on ja NAURAA :D Poika ei luultavastikaan enää matkusta ilman vyötä ja äitikin näytti ihan tyytyväiselle. Eikä perheen pojat mitenkään pahemmin minua alkaneet pelkäämäänkään minua vanhin pojista halaili minua kun irrotin pyörätuolin kotona ja nuorimmainen tapitti nappisilmillään ja taisi sieltä pienen pieni hymykin irrota ja keskimmäinenpoika jota kasvatin jäi pihaan vilkuttamaan vielä kun itse kaarsin pois. Että jäi hyvä mieli :)