Kaupunki säästää valoissa

Kaupunki säästää nyt kesällä valaistuksesta arkiöinä. Sehän on ihan hyvä juttu ettei turhia valoja pidetä päällä, mutta kuka on tehnyt päätöksen siitä mitkä valot ovat turhia? Tammerfestien torstai oli sateinen ja synkkä, silloin Keskustorin ja Itsenäisyydenmäen valot olivat poissa päältä. Keskustori on keskeisimmällä paikalla Tampereella ja kun esiintyjiä oli useampaan makuun ja kaljaa ja muuta juotavaa sai useampaan janoon, niin ei varmasti kähinöittä selvitty, nyt vaan oli helpompi tapella kun oli pimeämpää. Itsenäisyydenmäessä saa aina väistellä pienessä sievässä olevia supermiehiä ja -naisia, jotka ovat varmoja että kyllä he auton metallin voittaa. Nyt väistelyn vaikeuskerrointa oli vielä nostettu, kun pääsi ajamaan valaistusta tunnelista sateiseen ja pimeään mäkeen.
Luulisi että tänä päivänä ei olisi mikään ihmetemppu kytkeä hämärätunnistimia lamppuihin tai niiden ohjaukseen. Tai mitä jos ihan työntekijät laittaisivat lamput päälle sateisina kesäöinä? Ja oikeasti ihmiset, jos on pakko ylittää se Itsenäisyyden mäki muualta kuin suojatieltä, niin sovitaanko ettei kuitenkaan ihan siitä rautatietunnelin suulta lähdetä juoksemaan? Ja vielä parempi jos koetettaisiin jaksaa kävellä suojatielle asti....

Lauantai-sunnuntain katastrofi

Lauantai-yönä sitten sattui se ennalta aavistamaton katastrofi, joka teki taksin tilaamisen hyvin vaikeaksi, tilauskeskuksessa pätkähtivät yhteydet poikki. Keskukseen ei päässyt läpi tilauspuhelinnumerolla, puhelut jäivät vain langalle roikkumaan mutta eivät yhdistyneet minnekään. Taksin sai siis helpoiten juoksemalla pihalle, joko tolpalle tai viittomalla lennosta (kyllä, lennosta VOI taksin ottaa muulloinkin, mutta ei keskusta-alueelta tai ravintolan edestä ja jos tyhjä taksi ajaa vilkuttavan asiakkaan ohi, se saattaa olla menossa hakemaan asiakasta, eli on varattu) toinen tapa millä taksin olisi saanut olisi ollut puhelinluettelo tai netti. Eri taksifirmat mainostavat kyllä sivuilla ja puhekanavalla voivat vielä antaa kyydin jakoon.

Mutta eiköhän taas alkanut hirveä kitinä ja valitus, kun koneet ovat nurin eikä tiennyt mihinkä olisi mennyt kyytiä kyttäämään ja tietenkin koko homma oli keskuksen syytä! No ei oikeasti ollut, keskus teki aivan varmasti parhaansa että saisi kyydit jaettua eteenpäin ja se keskusihminen, joka jakoi kyytejä taukoamatta klo 20-2.30 on itsekin ajanut taksia ja tasan tarkkaan tietää miten kuskin palkka muodostuu. Tottakai tilanne ärsyttää, mutta eiköhän yleensä kaikki hajoa juuri silloin kun on pahin hetki? Lauantai-sunnuntai yö on varmasti se kaikista pahin aika. Mutta nyt vika saatiin korjattua vuorokaudessa, Transportterin vaihdelaatikon korjaukseen tuntuu menevän yleensä vähintään viikko...

Tiedottamisen puutteesta on myös kovasti kritisoitu. Tiedän että heti vian ilmaantumisen jälkeen asiasta informoitiin medioita ja TAYSiä. Se että eri mediat eivät halunneet ymmärtää vian laajuutta ja informoinnin tärkeyttä, ei ole Aluetaksin vika. Toki Aluetaksin omille nettisivuille olisi pitänyt saada heti tiedote asiasta ja toki tolpille olisi voinut viedä ilmoitukset, mutta miten muuten olisi voinut tilanteesta vielä informoida? Televisiossa ja radiossa pyörivä viranomaistiedote olisi taas ollut yksitapa, mutta senkään lähettäminen ei ole Aluetaksi päätöksen alla.

Nyt alkoi jo melkein pelottamaan tämä Aluetaksin puolusteleminen, mutta se turha kitinä, joka kaatuu väärien ihmisten niskaan alkoi ärsyttämään. Kyllä sieltä töitä löytyi kun vaan hieman ilmaa haisteli ja kyllä sen taksinkin sai, kun vaan hieman käytti hoksottimia.

Ja näin media asiasta ilmoitti:
* Yle
* Iltalehti
* Aamulehti
* Suomen Kuvalehti

Korkeampaa matematiikkaa

Tolpalla oli kerrankin harrastettu samaan suuntaan menevien kasaan keräämistä ja kyytiin tuli 3 toisilleen tuntematonta ihmistä. Matkan aikana sitten pohdittiin että kuinkahan tämä maksu suoritetaan, kun kaikilla ei ollut enää käteistä taskunpohjalla. "Hei, pystytkö sä ottamaan maksun kortilta niin ettei tule uutta lähtömaksua" ja kyllähän sen matkan pystyy osissa maksamaan, kortilla tai käteisellä. Ensimmäisen aika tulee jäädä pois ja minulle isketään kortti käteen. "Paljonkohan sitten otan tältä kortilta?" "No ota se mikä pitää, kyllähän sun pitää se tietää paljonko se on kolmelle tasan." Se että paljonko se on kolmelle tasan onkin sitten korkeamman matematiikan juttu. Jostain syystä ihmisten mielestä kolmelle tasan on se, että jokainen maksaa pennilleen saman hinnan, matkan pituudesta riippumatta. Jos ensimmäinen jää Kalevassa, toinen Hervannassa ja kolmas Lempäälän perämetiköissä, niin minun pitäisi pystyä sanomaan kaikille tasasumma, joka itseasiassa voi olla sille Kalevassa asujalle epäedullinenkin. Jos taas lasken summan, joka minusta kuulostaisi reilulle, niin aivan varmasti kuulen naputusta väärin laskutetusta matkasta. Itseasiassa se ei kuulu minulle pätkän vertaa, miten te päätätte jakaa maksun, kunhan se summa, joka viimeisen asiakkaan luona on mittarissa siirtyy minulle käteisellä tai kortilla.

Jos nyt ketään kiinnostaa mikä minusta olisi reiluin jako tapa niin jaetaan lähtömaksu asiakkaiden määrällä ja jaetaan se mittariin kertynyt osuus aina niin monella kuin on asiakkaita jäljellä autossa. Tai vielä helpommin jaetaan se mittarin summa sillä asiakkaiden määrällä ja annetaan lähtömaksun jakautua samalla.

Numero on talon kulmassa

Ei ole tullut päivitettyä blogia taas aikoihin. Eipä kyllä blogattavatkaan aiheet ole muuttuneet, mitä nyt muutaman syrjähypyn lanssin puolella olen käynyt tekemässä. Sieltä voisi sentään jotain lisämaustetta kirjoittamiseen saada.
Ihmiset juovat edelleen niin etteivät muista omaa kotiosoitetta, kun hyppäävät taksin kyytiin. Laman uhan myötä tippien saanti on tippunut nollasta seuraavaan luokkaan.

Viime viikolla sain taas kyytiini asiakkaan, joka oli ryypännyt kotiosoitteensa kadoksiin. "Mihinkäs osoitteeseen sitten ajetaan?" "She on toi toi toi, no shiis toi.... Aja nyt vaan!" "Pitäisi kuitenkin saada hieman tietoa mihinkä päin ollaan menossa." "Ylöjärvelle! Mä shoitan kaverilta oshoitteen..." Takana alkoi tehokas puhelimen hakkaus ja ärräpäiden latelu. Ylöjärven rajan tienoilla aloin uudestaan kyselemään osoitetta "Etkö sä helvetti tiedä edes osoitetta mihin sä olet ajamassa?" "No sain osoitteeksi Ylöjärven ja sinun piti selvittää kaveriltasi osoite mihin olet menossa." "Miten sä voit ajaa jos sä et tiedä osoitetta?" Nii-i! "No mikä se osoite nyt on mihin pitäisi mennä?" "Se on toi... toi... toi... Kuperkeikantie!" Äänessä oli jo selvästi iloa kun kotiosoite muistui mieleen. "Mikäs se talon numero nyt sitten on kun Kuperkeikantie on aika pitkätie ja keskeltä poikki. Mennäänkö peräkylän kautta vai tuolta kiertämällä pikkuteitä?" "Se numero on... ööö... Se on siinä talon kulmassa!"

Suomi Pop on taksikuskin kaveri

Yleensä en blogissani mainosta ellen jotakin korvausta siitä saa ja joskus korvaus voi olla vain saavutettu mielihyvä niinkuin tälläkin kertaa. Otin jälleen rautatie-aseman tolpalta hyvän tuulisen oloisen nuoren miehen. Osoitteen sanomisen jälkeen lähdimme ajamaan länttä kohden ja takaa kuului säännöllinen hikotus. "On tainnut sitten hikka iskeä", totesin. "Joo hikottaa, mutta vielä enemmän panettaa. Lähtisitkö sä?". En oikein jaksa innostua näihin ehdotuksiin, joita liiankin usein kuulee, joten tällekin nuorukaiselle vastasin "en mä kyllä sittenkään taida, mutta jospa tämä auttaisi yhtään". Suomi Popilla alkoi soimaan juuri Kikan Mä haluun viihdyttää ja väänsin ääntä kovemmalle. "Kiitti vaan toihan se tähän tilanteeseen auttaa TOSI paljon, sniif..." Koskaan ei ole tullut kunnolla kuunneltua kappaleen sanoja, mutta nyt sekä takaosasta että kuskin penkiltä kuului vähän väliä naurahduksia, joten myöskin asiakas kuunteli sanoja tarkkaan. Seuraavana kappaleena tuli joku vain kevyesti kaksimieliseksi luokiteltava, jos sanat niin halusi ottaa. Nuorukainen kuitenkin rohkastui vielä kerran kysymään että enkö minä nyt lähtisi hänen kanssaan peittojen alle ja kun annoin uudestaan pakit, oli pakko kysyä että onko olo nyt seuraavan kappaleen mukainen. Radiossa alkoi soida Neon2 ja Ei yksinäinen unta saa... Perille päästessäni toivottelin kaverille kauniita unia ja nalle-karhu kainaloon. "Älä nyt perhana piruile ja pilkkaa yksinäisen puutteisen miehen kohtaloa, no hyvää työvuoron jatkoa ja pidä toi asenne!" Kaveri lähti naureskellen kotia kohden.

Kyselin miespuolisilta kolleegoilta tuleeko heille miten paljon tämmöisiä ehdotuksia ja vastaus oli ettei niitä juurikaan ole tullut. Eräs vastasi että yhden kerran tosissaan 3 vuoden sisään ja leikillään harvemmin kuin kerran kuussa, toinen sanoi ettei niitä kysymyksiä ole kymmenien vuosien aikana ole tullut kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. Eli miehien on helpompi ehdotella naiskuskille kuin naisten mieskuskeille? Jos on päätetty että kotiin ei yksin tulla niin loppuunasti on yritettävä, vaikka yhtälö humalassa oleva asiakas vs. selvä töitään tekevä ja useita humalaisia illassa kuskaava taksikuski on aika epätodennäköinen.

Mennään jordaamaan!

Illat ja yöt ovat viime aikoina olleet aika hiljaisia ja sen vuoksi aikatilauksen ottaa mielellään vastaan, tietäen että siinä on 6euroa ennakkomaksua mukana. Sainkin 8h aikiksen hotellille, jonne lähdin odottelemaan asiakkaita. Kyytiin saapui sitten kaksi perhettä, joilla oli 2 pienempää ihmistä mukana, toinen oli 3-vuotias ja toinen jo 9v. Meno oli pieneen, mutta hyvin suosittuun ruokaravintolaan. Tähän ravintolaan on isomman seurueen pakko varata pöytä, sillä yleensä ravintolasali on täynnä ja vain tuurilla pariskunta voi varaamatta pöydän löytää. Tämä seurue oli kuitenkin käynyt jo etukäteen tarkistamassa aukioloajat ja tehnyt myös pöytävarauksen, joten asia oli sitä myöten selvä. Matkalla piti pysähtyä automaatille nostamaan rahaa. Pojat olivat käyneet Tampereella delfinaariossa ja muissa huvituksissa. Kolmevuotiaalta kysyttiin mikä on ollut reissun kohokohta ja vastaus taisi yllättää kaikki, hauskinta oli ollut kun miehet menivät kauppaan ja kolme vuotias sai jäädä kahdestaan Tiinan kanssa hotellihuoneeseen... Matkalla ravintolaan 9v hihkaisi että illalla me miehet mennään sitten jordaamaan! Se sai hymyilyt ja puolittaisen hyväksynnän. Ravintolalla seurue kysyi puhelinnumeron jos vaikka toisin tulla heittämään heidät takaisin hotellille, no sehän sopi vallan mainiosti. Paluumatkalla 9v rupesi kyselemään että koska he lähtevät sinne jordaamaan ja kun kyselyt vain kiihtyivät, aikuiset kysyivät hieman selitystä, että mitä se jordaaminen nyt on. Poika oli varma tiedostaan: jordaaminen on sitä kun miehet tanssivat tangon ympärillä pikkuhousuisillaan!
Eli nyt ei polttareihin enää tilata miesstrippaajia vaan jordaajia!

Rautatieaseman tolpan sijainti, ei se ole niin vaikeaa!

Rakkaat asiakkaani siellä Rautatieaseman-tolpalla, voisitteko te mennä jonottamaan sitä taksia sinne keltaisella taksitolpan merkillä merkitylle tolpalle? Niin pitkään kun Ale-pubi on ollut poissa ja rakennustyömaa myllännyt Rautatieasemalla, niin pitkään se taksitolppa on ollut siirrettynä jokusen kymmenenmetriä eteenpäin siihen Rautatienkadun varteen. Kyllä, se on se keltainen suorakaiteen muotoinen merkki missä lukee TAKSI. Se EI ole se mustalla jätesäkillä peitetty suorakaide siinä lyhtypylväässä, juu kyllä siinä OLI taksitolppa aiemmin ja saattaa siihen tullakin, kunhan remontti valmistuu. Taksitolppa ei ole myöskään siinä Rautatieaseman pääovien edessä, vaikka siinä on kyllä liikennemerkki missä lukee taksi, se on takatolppa. Siinä on myös pysäköimiskieltomerkki, eli se tarkoittaa sitä että sen ja sen OIKEAN taksitolpan väliin ei saa parkkeerata autoa, pysähtymistä se ei kiellä, mutta olisit fiksu jos pysähtyisit vaikka sen merkin taakse ja antaisit takseille työtilaa. Taksia kannattaa odottaa siellä etutolpalla eli siellä Rautatienkadun varrella, siellä seisovat asiakkaat otetaan ensin kyytiin, olivatpa he seisseet siellä minuutin tai puoli tuntia. He ovat taksijonossa, muualla olevat ovat oikeastaa käsipystyjä joita ei tolpan välittömästä läheisyydestä saa ottaa kyytiin, varsinkin jos tolpalla on asiakkaita.

Et sinä kesällä luultavammin mene laskettelukeskukseenkaan laskettelemaan, vaikka tienvieressä olisi peitetty laskettelukeskuksen ajo-opaste!

En ole portsari...

Enhän minä tätä blogaamista tietoisesti ole lopettanut, kotirintaman tilanne on vain muuttunut siihen suuntaan että saan sielläkin kertoa ajetuista kyydeistä, jolloin ei ole niin suurta tarvetta purkaa sydäntä blogissa... Minua on pyydetty jatkamaan blogaamista ja Sanna, sitä saa mitä tilaa ;).

Ensinnäkin edellisen kuva tehtävän taksi on latvialainen. Tosin se ei saisi ajaa kupu katolla muualla kuin kotimaassaan, rajalla olisi pitänyt poistattaa kupu.

Kuittasin yöllä koneelta MPK-kyydin keskustan baari X:stä, hiukan aikaa odoteltuani tilaaja seurueineen kömpi kyytiin. MPK-kyyteihin on merkitty myös se osoite mihin pitäisi kyydin jälkeen päätyä ja niinpä lähdin ajamaan eteenpäin. Seurueen naiset alkoivat kysellä tilaajalta mihinkä he ovat nyt sitten menossa, jolloin tilaaja kysyi minulta "Mihinkäs sinun käskettiin ajaa?" Kerroin että täällä luki osoitteena Pikkutie, jolloin takana alkoi vastalause mylläkkä "Ei perhana, ei me kotiin vielä mennä! Ajatko meidät baari Y:hyn?" Ja minähän ajan, tosin se tarkoitti sitä että puhelin nätisti käteen ja jonottamaan MPK-keskukseen, joka voi muuttaa kohdeosoitteen oikeaksi. Baari Y olikin jo sulkenut ovensa, jolloin seurue päättikin mennä Xx-pubiin, joka oli X-baarin naapurissa, no jälleen soitto MPK-keskukseen ja nokka kohti lähtöpistettä. Perillä asiakas maksoi omavastuu-osuutensa ja seurueen toinen nainen halusi myös maksaa. Kun hänelle sanottiin että kyyti on jo maksettu nainen katsoi minua ihmeissään ja kysyi "etkö sä ollutkaan portsari?" No en ole portsari. "No mä haluan silti antaa jotain, tässä". Kädessäni oli 1,50e "siitä sai kai jotain takaisinkin?" sanoi nainen ja lähti ulos autosta.
Ei, tässä kirjoituksessa ei ollut ajatusvirhettä, keskustelu oli juuri tuommoinen, mutta missäköhän se nainen kuvitteli olevansa ja mitä se oli ottanut????

Arvoitus

Ja sitten olisi vuorossa pieni arvoitus leikki.

Mikä tämä on ja missä tämä on??