Kaupunki säästää valoissa

Kaupunki säästää nyt kesällä valaistuksesta arkiöinä. Sehän on ihan hyvä juttu ettei turhia valoja pidetä päällä, mutta kuka on tehnyt päätöksen siitä mitkä valot ovat turhia? Tammerfestien torstai oli sateinen ja synkkä, silloin Keskustorin ja Itsenäisyydenmäen valot olivat poissa päältä. Keskustori on keskeisimmällä paikalla Tampereella ja kun esiintyjiä oli useampaan makuun ja kaljaa ja muuta juotavaa sai useampaan janoon, niin ei varmasti kähinöittä selvitty, nyt vaan oli helpompi tapella kun oli pimeämpää. Itsenäisyydenmäessä saa aina väistellä pienessä sievässä olevia supermiehiä ja -naisia, jotka ovat varmoja että kyllä he auton metallin voittaa. Nyt väistelyn vaikeuskerrointa oli vielä nostettu, kun pääsi ajamaan valaistusta tunnelista sateiseen ja pimeään mäkeen.
Luulisi että tänä päivänä ei olisi mikään ihmetemppu kytkeä hämärätunnistimia lamppuihin tai niiden ohjaukseen. Tai mitä jos ihan työntekijät laittaisivat lamput päälle sateisina kesäöinä? Ja oikeasti ihmiset, jos on pakko ylittää se Itsenäisyyden mäki muualta kuin suojatieltä, niin sovitaanko ettei kuitenkaan ihan siitä rautatietunnelin suulta lähdetä juoksemaan? Ja vielä parempi jos koetettaisiin jaksaa kävellä suojatielle asti....

Lauantai-sunnuntain katastrofi

Lauantai-yönä sitten sattui se ennalta aavistamaton katastrofi, joka teki taksin tilaamisen hyvin vaikeaksi, tilauskeskuksessa pätkähtivät yhteydet poikki. Keskukseen ei päässyt läpi tilauspuhelinnumerolla, puhelut jäivät vain langalle roikkumaan mutta eivät yhdistyneet minnekään. Taksin sai siis helpoiten juoksemalla pihalle, joko tolpalle tai viittomalla lennosta (kyllä, lennosta VOI taksin ottaa muulloinkin, mutta ei keskusta-alueelta tai ravintolan edestä ja jos tyhjä taksi ajaa vilkuttavan asiakkaan ohi, se saattaa olla menossa hakemaan asiakasta, eli on varattu) toinen tapa millä taksin olisi saanut olisi ollut puhelinluettelo tai netti. Eri taksifirmat mainostavat kyllä sivuilla ja puhekanavalla voivat vielä antaa kyydin jakoon.

Mutta eiköhän taas alkanut hirveä kitinä ja valitus, kun koneet ovat nurin eikä tiennyt mihinkä olisi mennyt kyytiä kyttäämään ja tietenkin koko homma oli keskuksen syytä! No ei oikeasti ollut, keskus teki aivan varmasti parhaansa että saisi kyydit jaettua eteenpäin ja se keskusihminen, joka jakoi kyytejä taukoamatta klo 20-2.30 on itsekin ajanut taksia ja tasan tarkkaan tietää miten kuskin palkka muodostuu. Tottakai tilanne ärsyttää, mutta eiköhän yleensä kaikki hajoa juuri silloin kun on pahin hetki? Lauantai-sunnuntai yö on varmasti se kaikista pahin aika. Mutta nyt vika saatiin korjattua vuorokaudessa, Transportterin vaihdelaatikon korjaukseen tuntuu menevän yleensä vähintään viikko...

Tiedottamisen puutteesta on myös kovasti kritisoitu. Tiedän että heti vian ilmaantumisen jälkeen asiasta informoitiin medioita ja TAYSiä. Se että eri mediat eivät halunneet ymmärtää vian laajuutta ja informoinnin tärkeyttä, ei ole Aluetaksin vika. Toki Aluetaksin omille nettisivuille olisi pitänyt saada heti tiedote asiasta ja toki tolpille olisi voinut viedä ilmoitukset, mutta miten muuten olisi voinut tilanteesta vielä informoida? Televisiossa ja radiossa pyörivä viranomaistiedote olisi taas ollut yksitapa, mutta senkään lähettäminen ei ole Aluetaksi päätöksen alla.

Nyt alkoi jo melkein pelottamaan tämä Aluetaksin puolusteleminen, mutta se turha kitinä, joka kaatuu väärien ihmisten niskaan alkoi ärsyttämään. Kyllä sieltä töitä löytyi kun vaan hieman ilmaa haisteli ja kyllä sen taksinkin sai, kun vaan hieman käytti hoksottimia.

Ja näin media asiasta ilmoitti:
* Yle
* Iltalehti
* Aamulehti
* Suomen Kuvalehti

Korkeampaa matematiikkaa

Tolpalla oli kerrankin harrastettu samaan suuntaan menevien kasaan keräämistä ja kyytiin tuli 3 toisilleen tuntematonta ihmistä. Matkan aikana sitten pohdittiin että kuinkahan tämä maksu suoritetaan, kun kaikilla ei ollut enää käteistä taskunpohjalla. "Hei, pystytkö sä ottamaan maksun kortilta niin ettei tule uutta lähtömaksua" ja kyllähän sen matkan pystyy osissa maksamaan, kortilla tai käteisellä. Ensimmäisen aika tulee jäädä pois ja minulle isketään kortti käteen. "Paljonkohan sitten otan tältä kortilta?" "No ota se mikä pitää, kyllähän sun pitää se tietää paljonko se on kolmelle tasan." Se että paljonko se on kolmelle tasan onkin sitten korkeamman matematiikan juttu. Jostain syystä ihmisten mielestä kolmelle tasan on se, että jokainen maksaa pennilleen saman hinnan, matkan pituudesta riippumatta. Jos ensimmäinen jää Kalevassa, toinen Hervannassa ja kolmas Lempäälän perämetiköissä, niin minun pitäisi pystyä sanomaan kaikille tasasumma, joka itseasiassa voi olla sille Kalevassa asujalle epäedullinenkin. Jos taas lasken summan, joka minusta kuulostaisi reilulle, niin aivan varmasti kuulen naputusta väärin laskutetusta matkasta. Itseasiassa se ei kuulu minulle pätkän vertaa, miten te päätätte jakaa maksun, kunhan se summa, joka viimeisen asiakkaan luona on mittarissa siirtyy minulle käteisellä tai kortilla.

Jos nyt ketään kiinnostaa mikä minusta olisi reiluin jako tapa niin jaetaan lähtömaksu asiakkaiden määrällä ja jaetaan se mittariin kertynyt osuus aina niin monella kuin on asiakkaita jäljellä autossa. Tai vielä helpommin jaetaan se mittarin summa sillä asiakkaiden määrällä ja annetaan lähtömaksun jakautua samalla.

Numero on talon kulmassa

Ei ole tullut päivitettyä blogia taas aikoihin. Eipä kyllä blogattavatkaan aiheet ole muuttuneet, mitä nyt muutaman syrjähypyn lanssin puolella olen käynyt tekemässä. Sieltä voisi sentään jotain lisämaustetta kirjoittamiseen saada.
Ihmiset juovat edelleen niin etteivät muista omaa kotiosoitetta, kun hyppäävät taksin kyytiin. Laman uhan myötä tippien saanti on tippunut nollasta seuraavaan luokkaan.

Viime viikolla sain taas kyytiini asiakkaan, joka oli ryypännyt kotiosoitteensa kadoksiin. "Mihinkäs osoitteeseen sitten ajetaan?" "She on toi toi toi, no shiis toi.... Aja nyt vaan!" "Pitäisi kuitenkin saada hieman tietoa mihinkä päin ollaan menossa." "Ylöjärvelle! Mä shoitan kaverilta oshoitteen..." Takana alkoi tehokas puhelimen hakkaus ja ärräpäiden latelu. Ylöjärven rajan tienoilla aloin uudestaan kyselemään osoitetta "Etkö sä helvetti tiedä edes osoitetta mihin sä olet ajamassa?" "No sain osoitteeksi Ylöjärven ja sinun piti selvittää kaveriltasi osoite mihin olet menossa." "Miten sä voit ajaa jos sä et tiedä osoitetta?" Nii-i! "No mikä se osoite nyt on mihin pitäisi mennä?" "Se on toi... toi... toi... Kuperkeikantie!" Äänessä oli jo selvästi iloa kun kotiosoite muistui mieleen. "Mikäs se talon numero nyt sitten on kun Kuperkeikantie on aika pitkätie ja keskeltä poikki. Mennäänkö peräkylän kautta vai tuolta kiertämällä pikkuteitä?" "Se numero on... ööö... Se on siinä talon kulmassa!"