Numero on talon kulmassa

Ei ole tullut päivitettyä blogia taas aikoihin. Eipä kyllä blogattavatkaan aiheet ole muuttuneet, mitä nyt muutaman syrjähypyn lanssin puolella olen käynyt tekemässä. Sieltä voisi sentään jotain lisämaustetta kirjoittamiseen saada.
Ihmiset juovat edelleen niin etteivät muista omaa kotiosoitetta, kun hyppäävät taksin kyytiin. Laman uhan myötä tippien saanti on tippunut nollasta seuraavaan luokkaan.

Viime viikolla sain taas kyytiini asiakkaan, joka oli ryypännyt kotiosoitteensa kadoksiin. "Mihinkäs osoitteeseen sitten ajetaan?" "She on toi toi toi, no shiis toi.... Aja nyt vaan!" "Pitäisi kuitenkin saada hieman tietoa mihinkä päin ollaan menossa." "Ylöjärvelle! Mä shoitan kaverilta oshoitteen..." Takana alkoi tehokas puhelimen hakkaus ja ärräpäiden latelu. Ylöjärven rajan tienoilla aloin uudestaan kyselemään osoitetta "Etkö sä helvetti tiedä edes osoitetta mihin sä olet ajamassa?" "No sain osoitteeksi Ylöjärven ja sinun piti selvittää kaveriltasi osoite mihin olet menossa." "Miten sä voit ajaa jos sä et tiedä osoitetta?" Nii-i! "No mikä se osoite nyt on mihin pitäisi mennä?" "Se on toi... toi... toi... Kuperkeikantie!" Äänessä oli jo selvästi iloa kun kotiosoite muistui mieleen. "Mikäs se talon numero nyt sitten on kun Kuperkeikantie on aika pitkätie ja keskeltä poikki. Mennäänkö peräkylän kautta vai tuolta kiertämällä pikkuteitä?" "Se numero on... ööö... Se on siinä talon kulmassa!"